Muistisairaan vanhuksen tunnetta psykologisesta turvallisuudesta hoitoyhteisössä koettelevat oman ja muiden asukkaiden muistisairauden lisäksi esimerkiksi yhteisöasuminen ja lähes taukoamaton ryhmädynamiikan synnyttämä paine.

Muistisairaiden ihmisten hoitotyössä rituaaleilla on erityisen merkityksellinen rooli hoidon onnistumisen ja arjen sujuvuuden kannalta. Ne luovat turvallisuutta, jatkuvuutta ja ennustettavuutta päivittäiseen elämään. – Taina Semi

Ihmiset odottavat asemansa, ikänsä ja tilanteensa mukaista käytöstä, kohtelua ja kohtaamista. Ajassa ennakoimattomasti liikkuvan muistisairaan vanhuksen vaihtelevat odotukset koettelevat hoitajan tilannetajua ja kykyä vastata niihin.

Muistisairas vanhus ei ole menettänyt muistiaan eikä muistojaan – hän elää niissä. Muistot valtaavat vanhuksen mielen lupaa kysymättä ja hoitajan on vain hyväksyttävä se, mitä vanhuksen kanssa uudelleen elettäväksi ja käsiteltäväksi nousee.   

Lähes jokainen ihminen kokee elämänsä aikana jonkinlaisen traumaattisen tilanteen. Osa torjuu kokemansa ja kohtaa traumansa vasta vanhana muistisairauden murtaessa puolustusmekanismit. Kaikkien muistisairaiden parissa työskentelevien pitäisikin olla jossain määrin traumainformoituja.

Mikroaggressiot ovat pieniä arkipäiväiseen vuorovaikutukseen sisältyviä ilmeitä, eleitä ja ohimennen sanottuja asioita, jotka ovat osoitus ennakkoluuloista yksilöä tai ihmisryhmää kohtaan. Ne ilmaistaan usein epäsuorasti ja niiden tunnistaminen voi olla vaikeaa.

Syyllisyyttä poteva ihminen voi olla syyllinen johonkin tai kuvitella olevansa syyllinen. Häntä on voitu myös syyllistää. Kaikki nämä vaihtoehdot aiheuttavat muistisairaalle vanhukselle yhtä voimakasta tuskaa, kun hän tekee inventaariota eletystä elämästään.

Mahdollistaminen on toimintaa tai teko, joka tekee jonkin asian mahdolliseksi toiselle ihmiselle tai luo edellytykset sen tapahtumiselle. Mahdollistaja on vanhukselle tuki ja turva tilanteissa, joissa tämän omat voimat tai osaaminen eivät enää riitä.

Samantahtisuudessa on kyse kahden ihmisen ajoituksesta ja yhteisestä rytmistä. Yhteinen kokemus tuntuu turvalliselta ja samantahtisuuden lisääntyessä myös tyytyväisyys yhteistyöhön kasvaa.

Psykologinen jalanjälki on käsite, joka kuvaa yksilön tai yhteisön toiminnan tuloksena syntyvää henkistä, emotionaalista ja sosiaalista vaikutusta muihin ihmisiin. Psykologinen jalanjälki muistuttaa käsitteenä ekologista jalanjälkeä.

Kipuaisti on kehoa uhkaavasta asiasta tai tilasta varoittava hälytysjärjestelmä ja kivun tarkoitus on mm. estää kudosvaurion paheneminen. Kipujärjestelmä voi kuitenkin aktivoitua myös virheellisesti, kun ihminen kokee esimerkiksi psyykkistä turvattomuutta.

Haavoittuvuus tarkoittaa mitä tahansa yksilön fyysistä, psyykkistä tai sosiaalista heikkoutta, joka mahdollistaa vahingon, vamman tai hyväksikäytön. Muistisairasta hoitavan henkilön on huolehdittava, että haavoittuvasta vanhuksesta ei tule haavoittunut.

Auringonlaskuoireyhtymä on neurologinen ilmiö, jossa muistisairas vanhus kokee iltapäivästä tai alkuillasta alkaen voimakasta hämmennystä ja levottomuutta. Noin joka viides muistisairas vanhus saa oireita satunnaisesti tai jopa joka päivä.

Miksi ihmisoikeudet tuntuvat niin itsestään selviltä paperilla, mutta niiden toteuttaminen muistisairaiden hoivassa herättää niin paljon kysymyksiä? Pysähdymmekö aidosti miettimään, mitä tarkoittaa olla vapaa ja tasavertainen, kun muisti hiipuu ja todellisuus muuttuu toisenlaiseksi. – Taina Semi

Ahdistuneisuus on luonnollinen reaktio stressiin tai vaaraan, mutta kontrollin menettäminen voi tuntua sietämättömältä. Ongelma ei aina ole ahdistus, vaan se, kuinka muut ihmiset osaavat sen vastaanottaa.

Suomalaiset ovat jäykähköjä ilmaisemaan tunteitaan, ainakin niitä lämpimiä. Kainous karisee helpommin silloin, kun ilmaistavana on viha, harmi, ärsyyntyminen, suuttumus tai kiukku. Ja jos niitä ei saa sanotuksi, voi aina paiskoa ovia tai pitää mykkäkoulua.

Muistisairauden stigma on yhteinen vihollinen vanhukselle, omaisille ja kaikille vanhusta hoitaville henkilöille. Vanhuksen se saa häpeämään itseään ja lannistumaan, omaiset suremaan ja hoitajat pohtimaan työnsä mielekkyyttä.

Hiljaisuus ja vaikeneminen ovat tärkeitä osatekijöitä ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa, psykologisten prosessien läpikäymisessä ja puolustusmekanismeissa. Myös muistisairas vanhus osaa tarvitessaan turvautua vaikenemiseen.     

Psykologinen sopimus muistisairaan hoidossa tarkoittaa hoidettavien, omaisten ja henkilökunnan luottamusta siihen, että heidän vastavuoroiset odotuksensa toteutuvat. Odotukset ovat yleensä ääneen lausumattomia tai jopa tiedostamattomia, mutta niiden vaikutus on suuri.

“En huomannut, että lasten kasvaessa suuremmiksi, sinä olit kasvanut pienemmäksi.” - Hanna Kivisalo