Erityisesti vapaaehtoistyössä, jossa taloudellinen etu ei ole toimijoita sitouttava ja motivoiva voima, psykologisen sopimuksen olemassaolo on hyvä ymmärtää. Se on mahdollisuuksien mukaan sanallistettava ja huolehdittava sen pitävyydestä.

Työnohjaajan on ymmärrettävä implisiittisen muistin ja oppimisen perusasiat voidakseen ymmärtää yksittäisen ryhmän jäsenen ajoittaista vetäytymistä hiljaisuuteen tai kyvyttömyyttä sanallistaa tunteitaan.

Ryhmän hiljaisuudella on omat lähteensä, muotonsa, käyttötapansa ja merkityksensä. Se on voimakasta kommunikaatiota ja aktiivista työskentelyä, joka tarjoaa ryhmälle mahdollisuuden kehittymiseen. Hiljaisuuden kanssa sovussa oleva vapaaehtoistyön työnohjaaja luo ryhmään rauhallisen ja hitaan rytmin, joka sallii tauot ja reflektion.

Työnohjausprosessissa opittujen tietojen, taitojen ja itsetuntemuksen odotetaan siirtyvän ohjattavan tukitoimintaan niin, että hän pystyy suunnittelemaan ja toteuttamaan toimintaansa myös ollessaan vailla ohjaajan ja ryhmän tukea eli toimimaan itseohjautuvasti.

Vapaaehtoistyön työnohjaajan on ymmärrettävä vapaaehtoistyön erityispiirteitä ja kontekstia sekä niiden työnohjaukselle asettamia vaatimuksia.

Työnohjaus on ihmissuhdealalla koulutuksen ohella eräs tärkeimmistä henkilöstön kehittämismenetelmistä ja arvokasta ihmissuhdetyötä tekevät tukihenkilöt ansaitsevat osaavan työnohjauksen.

Vapaaehtoistyön työnohjauksesta puhuttaessa nousee usein esiin kolme kysymystä: Onko vapaaehtoistyö työtä, eikö työnohjaus ole tarkoitettu vain ammattihenkilöstölle ja tarvitseeko vapaaehtoistyön työnohjaaja erityisosaamista? Vastaus kysymyksiin on: kyllä, ei ja kyllä!