MUISTISAIRAS VANHUS JA HÄPEÄ
Häpeä liittyy ihmisen arvoon ja merkitykseen, ja se on yksi vaikeimmin siedetyistä perustunteista. Ihminen häpeää itsessään sitä, mitä hänessä ei ole ymmärretty, hyväksytty ja arvostettu.
Häpeän tunne on valitettavan tuttu suurelle osalle nykyistä vanhusväestöä. Samoin luunappi, tukkapölly ja piiska, joiden avulla lapsiin on aikoinaan istutettu kuuliaisuus ja samalla häpeä.
Häpeän tunteen voi laukaista näennäisen pieni ja arkinen asia, esimerkiksi omaisen tai hoitajan nauru.
Muistisairasta vanhusta hoitavien henkilöiden on ymmärrettävä, kuinka musertava häpeän tunne voi hoidettavalle olla – ja pyrkiä kaikin keinoin välttämään sen nostattamista.
Mitä häpeä on?
Häpeä on sosiaalinen ja tarpeellinen tunne, joka noustessaan auttaa ihmistä korjaamaan tapaansa toimia ja käyttäytymään ympäristönsä hyväksymällä tavalla. Terve häpeä on hetkellistä ja kohtuullista.
Häpeä voi myös olla vääristynyttä ja suhteetonta. Se saa ihmisen puolustuskannalle tai synnyttää halun piiloutua. Vääristyneellä häpeän tunteella on usein pitkät juuret. Ne voivat ylettyä lapsuudessa koettuun hylkäämiseen, vähättelyyn tai alistamiseen saakka.
Häpeä on syvällä ihmisen alitajunnassa, ja se on nolostumista huomattavasti voimakkaampi tunne. Häpeä on myös syyllisyyttä kokonaisvaltaisempaa. Syyllisyys kohdistuu johonkin tekoon, häpeä kohdistuu itseen – ihmisen käsitykseen omasta arvostaan.
Ihminen ei aina kykene, halua tai osaa tunnistaa tai tunnustaa häpeän olemassaoloa. Se piilotetaan erilaisiin puolustusmekanismeihin, jotka voivat hämätä sivustakatsojan.
Myllyviidan (2020) mukaan häpeä on usein kimppu tunteita ja siihen liittyy esimerkiksi vihaa, pelkoa ja inhoa. Se on tunnetta hylätyksi tulemisesta ja yksin jäämisestä.
Lewis (2003) kuvaa häpeän kokemusta toteamalla, että siihen liittyy ”halu piiloutua tai paeta, intensiivinen kipu, huonouden kokemus ja huomion kiinnittyminen omaan surkeaan tilaan”.
Mitä häpeän tunne aiheuttaa?
Häpeän tunteen noustessa muistisairaan vanhuksen ajatukset saattavat katketa täysin ja hän hätääntyy. Häpeä saa hänet puolustuskannalle ja pahimmillaan lamaantumaan. Vanhus voi peitellä huonommuuden tunnettaan myös käyttäytymällä provosoivasti ja ajamalla muut ihmiset pois läheltään.
Häpeä aiheuttaa fyysisiä tuntemuksia. Se voi tuntua esimerkiksi kouristuksena vatsassa tai näkyä puistatuksena, joka säikäyttää vanhuksen ja joskus myös hänen hoitajansa.
Reaktiot tapahtuvat nopeasti ja automaattisesti, eikä vanhus osaa yhdistää niitä häpeään.
Muistisairasta vanhusta hoitavien henkilöiden on hyvä pitää mielessä, että vanhuksen hankala käytös voi toisinaan olla alitajuista yritystä suojella itseä häpeältä.
Vanhus voi olla vihainen tai ylimielinen. Käytöksen tarkoituksena on silloin kohentaa omanarvontunnetta, tai häpäistä toinen ja saada tämä tuntemaan olonsa yhtä kurjaksi kuin hän itse tuntee.
Neiti I. istui päiväsalissa ja kuiskutteli kuuluvasti vierustoverilleen ikäviä kommentteja ohi kulkevien potilastovereiden ja hoitajien vaatetuksesta, liikakiloista ja hiuksista.
Myös hoitotoimenpiteiden vastustaminen saattaa olla merkki muistisairaan häpeän välttelystä. Erityisesti, jos niihin liittyy riisuutuminen osittain tai kokonaan.
Herra K. oli pieni, mutta jäntevä mies. Hänen suihkuttamisensa voimakeinoin olisi ollut tuhoon tuomittu yritys. Vaikka muistisairaan kohtaaminen sekoittamalla hänet muihin asioihin ei olekaan oikeaoppinen kohtaamisen tapa, hänen kohdallaan siihen jouduttiin turvautumaan.
Herra K:n pesulla käynti sujui joutuisasti ja sulassa sovussa, kun ”hoitajatyttö” tai pari jutteli hänelle mukavia kylpyhuoneen oven raosta.
Häpeän tunnetta voidaan lievittää
Häpeä on tunteena ristiriitainen. Sen vallassa ollessaan ihminen haluaisi piiloutua, mutta toivoo myös, että joku kohtaisi hänet hyväksyvästi ja arvostavasti.
Muistisairasta hoitavat henkilöt ovat vaativassa tilanteessa kohdatessaan häpeävän vanhuksen. Vanhus saattaa paljastumisen pelossa olla vetäytyvä ja vältellä ihmiskontakteja – ja hoitajat tulevat vanhuksen ”oman tilan kunnioittamisen nimissä” vahvistaneeksi hänen tunnettaan arvottomuudesta.
Aidosti arvostava kohtaaminen on paras lääke häpeään.
Myötätuntoinen kohtaaminen on Myllyviidan (2020) mukaan parasta vastalääkettä häpeästä johtuvalle varuillaanololle. Se aktivoi aivojen rauhoittumisjärjestelmää ja mahdollistaa sosiaalisen liittymisen, läheisyyden ja kiintymyksen.
Vääristynyt ja suhteeton häpeän tunne syntyy ihmissuhteessa – vääristyneessä ja kohtuuttomassa vuorovaikutuksessa.
Sen ote myös heltiää ihmissuhteessa – turvallisessa, ystävällisessä ja ymmärtävässä kohtaamisessa.
Jos haluat saada tiedon uusista julkaisuista sähköpostiisi, liity postituslistalle täältä
Lisätietoa mm.
Lewis, M. (2003). The role of the self in shame. Social Research 70 (4), 1181–1204.
Myllyviita, K. (2020). Häpeän hoito. Helsinki: Duodecim.
Porkka, S-T. (2021). Yhteyden luomisesta syvästi dementoituneeseen vanhukseen. Teoksessa K-M. Leskinen & N. Rita (toim.), YHTEYS. Psykoanalyyttisen ajattelun ytimessä (s. 184–201). Espoo: Prometheus kustannus.
Porkka, S-T. (2024). Muistisairaan osaava kohtaaminen. Salo: Yhtymä Porkka & Porkka. [E-kirja] Saatavissa osoitteessa https://prinsiippi.fi
Jos asia on mielestäsi tärkeä, jaa kirjoitus tästä:
