VIERASKYNÄ – Unohtamisesta
Kesän viidennen Vieraskynä-tekstin on kirjoittanut Taina Semi.
Ihmislähtöisen kulttuurin valmentaja, muistityön kehittäjä, ekspressiivisen taideilmaisun ohjaaja ja tietokirjailija.
”Ajattelen, siis olen (olemassa)”. Tämä valistuksen filosofinen sanonta on ollut yksi länsimaisen yhteiskuntamme kulmakivistä Descartesista lähtien. Tarkoittaisiko tämä sitä, että henkilö, joka ei enää kykene ajattelemaan, ei ole enää olemassa?
Kun muistia verrataan kirjahyllyyn, joka on täynnä kirjoja kaikista elämäntapahtumista, tiedoista ja kokemuksista, nämä kirjat katoavat ajoittain muistisairailta ihmisiltä. Esimerkiksi kirjat ”Vaimoni Liisa” ja ”Lapseni Jussi”, mutta myös ”Kuinka syön veitsellä ja haarukalla?” tai ”Minä keski-ikäisenä? Toisaalta vahvoihin tunteisiin liittyvät tapahtumat, kuten ”Sota- ja sodanjälkeiset vuodet” tai ”Salainen suklaakakun reseptini”, jäävät muistiin pitkäksi aikaa. Muistetaan, että muistisairas ihminen elää myös muistamisen maailmassa.
Ihmiset tarvitsevat muita ihmisiä tullakseen tietoisiksi itsestään. Ensimmäisinä elinvuosina näitä ovat meitä ystävällisesti kohtelevat vanhemmat ja sisarukset, jotka ovat tärkeitä itseluottamukselle, sekä myöhemmässä elämässä ystävät, kumppanit ja ihmiset, jotka ovat mukana työssä ja vapaa-ajalla. Kiintymykset ja ihmissuhteet, jotka tuovat itsearvostusta, ovat suurelta osin aikuisen hallinnassa.
Muistisairaat ihmiset ovat meidän kaikkien armoilla. Ihmisen näkyväksi tuleminen, heidän olemassaolon ympäristönsä riippuu siitä, miten heitä kohdellaan ja kohdataan. Muistisairaus etenee vääjäämättömästi ja ihmiset kehittävät ensisijaisia kiintymyksen, tuen, turvallisuuden ja rakkauden tarpeita, jotka ovat verrattavissa lasten tarpeisiin. Muistisairas ihminen pysyy aikuisena. Lapsellisen kielen käyttäminen ei ole vain alentavaa, vaan myös haitallista.
Jokainen tarvitsee jonkin arvoisen tunteen, toivoa ja perusluottamusta voidakseen toimia itsenäisesti ja tarkoituksenmukaisesti, ollakseen yhteydessä muihin. Vain läsnäololla ja todellisella ystävällisyydellä voidaan rakentaa luottamusta ja suostumusta.
Unohtaminen voidaan ymmärtää myös kutsuna meille kaikille muistaa jotain, jonka olemme saattaneet unohtaa kiireellisessä elämässämme. He, jotka unohtavat, voivat muistuttaa meitä ihmisyytemme rikkaasta ja monimutkaisesta olemuksesta, vähintään yhtä paljon olemisesta kuin tekemisestä, yhtä paljon ihmettelystä kuin tietämisestä, yhtä paljon unohtamisesta kuin muistamisesta.
Uusi unohtamisen ymmärrys kohtaamisen näkökulmasta:
1. Väärästä oikeaan
Ei ole mitään vikaa ihmisissä, jotka unohtavat: he käyvät läpi tärkeää elämänvaihetta ja yrittävät viestiä tarpeistaan, tunteistaan ja ongelmistaan omalla tavallaan.
2. Sairaudesta merkityksellisen ilmaisun käsitteeseen
Unohtelevan ihmisen oireet häiritsevät heidän normaalia käyttäytymistänsä, jokapäiväistä identiteettiänsä ja aiheuttavat kärsimyksiä. Samalla ne kuitenkin kuljettavat tärkeitä viestejä; heidän kehonsa puhuu meille omalla kielellään.
3. Ohjaamisesta ja hallitsemisesta palvelemiseen ja oppimiseen
Hoitajina, auttajina ja kanssakulkijoina ymmärrämme ja palvelemme ihmisiä, jotka unohtavat ja opimme samalla omasta tulevaisuudestamme sen sijaan, että pakotamme heidän tekemään mitä itse pidämme oikeana.
Avoimeksi tuleminen eri todellisuuden tasoille rohkaisee tarkastelemaan unohduksia uudesta näkökulmasta.
Copyright Taina Semi
Jos haluat saada tiedon uusista julkaisuista sähköpostiisi, liity postituslistalle täältä
